Vuoden vaihteen aika Japanissa

Kuvassa Kadomatsu, joka on rakennettu Kauniaisten kansalaisopiston ikebana-kurssilla marraskuussa 2009.

Japanissa perinteisesti uuden vuoden valmistelut alkavat jo 13. joulukuuta. Tuona päivänä yang, maskuliininen, positiivinen ilmapiiri on huipussaan. Perheet siivoavat kotinsa, heittävät vuoden aikana kertyneet turhat tavarat pois ja tekevät erilaisia korjauksia kotonaan. Tähän siivoukseen ottavat osaa kaikki perheenjäsenet myös miehet. Jos 13.12 kuitenkin osuu keskelle viikkoa, siivotaan vain kotialttari ja muu siivous siirretään viikonloppuun. Siivouksen jälkeen juodaan seremoniallinen sake. 13. päivänä maksetaan velat ja suoritetaan muutkin rästiin jääneet velvollisuudet.

13. joulukuuta perheen pää katkaisee männyn oksan kadomatsua varten. Kadomatsu rakennetaan männystä ja bambusta (molemmat onnen symboleita) ja se asetetaan oven/portin pieleen tai eteiseen. Kadomatsun koko ei ole tärkeä vaan, että se on paikoillaan, jotta uuden vuoden henki toshigami voi laskeutua paperista taiteltuja portaita tuomaan terveyttä ja hyvinvointia.

21. tai 22. joulukuuta, joka on vuoden lyhin päivä syödään punaisia papuja. Kylpyveteen lisätään tuona päivänä sitruunamehua. (Sitruunat alkavat kypsyä Japanissa marraskuussa.) Sitruuna auttaa pitämään kylmän poissa.

Talven kukkia ovat narsissit leudon tuulen ansiosta. Zuisenji temppelin puutarha Kamakurassa on parhaiten tunnettu narsesseistaan. Myös talvella kukkiva kamelia (yabutsubaki ja yukisubaki) tuo väriä talviseen puutarhaan (kameliat kuvattu Tokiossa ja Kiotossa).

Riisikakut mochi kuuluvat myös uuden vuoden aikaan. Jos ne valmistetaan kotona, ne tehdään joko 25 tai 26. joulukuuta.

H-hetki alkaa uuden vuoden aattona noin tuntia ennen keskiyötä. Buddhalaistemppeleissä soitetaan kelloja 108 kertaa karkottamaan 108 pahaa henkeä pois. 107 lyöntiä rauhoittaa ja 108. siirtää meidät uuteen vuoteen. Kelloja pitäisi soittaa 108 kertaa joka päivä mutta on sovittu että muina paitsi uuden vuoden yönä niitä soitetaan 18 kertaa. Perheet saattavat ottaa uutta vuotta vastaan temppeleissä josta tulessaan kotiin he tuovat mukanaan pyhän kekäleen vuoden ensimmäistä teen keittoa varten.

Vuoden ensimmäinen päivä on perheen päivä ja silloin jaetaan perheissä lahjoja. Perheet vierailevat temppelissä ja pelaavat uuden vuoden pelejä. Illalla nukkumaan mennessä tyynyn alle laitetaan kuva takara-bunesta, jossa hyvän tulevaisuuden seitsemän jumalaa purjehtii.

Vuoden 2. ja 3. päivä on vierailuja varten. Neljäntenä päivää aloitetaan symbolisesti työt, joka tarkoittaa että työpaikalla vieraillaan kimonossa teen juonnissa ja tehdään esimerkiksi vuoden ensimmäiset kalligrafiat.

Vuoden seitsemäntenä päivänä syödään kupillinen riisiä, johon on sekoitettu seitsemän erilaista kevään yrttiä karkottamaan kylmää ja erialisia sairauksia. Nykyään yrtit on ostettava mutta aiemmin, kun käytettiin vanhaa ajanlaskua, päivä osui helmi-maaliskuulle ja yrttejä oli saatavana suoraan luonnosta.

Tähän rituaaliin ja polttamalla kadomatsu ja muut koristeet loppuvat juhlat ja arki alkaa.

lähde: A Japanese Touch for the Seasons, K. Ekiguchi ja R. S. MacCreery

Kuukauden ikebana-asetelma: X-mas

Materiaalit: Pallokrysanteemin kuivunut sprayattu ranka, harsokukkaa ja vihreä lehti sekä tehovärinä vielä pari washipaperi-arkkia.

Asetelma oli Kauniaisten ikebana-kursilla suoraan mustalle alustalle tehty demo-asetelma. Lisäksi vaatimuksena oli, että asetelmaa katsotaan myös ylhäältä päin (ks alakuva).

Kurssit jatkuvat taas keväällä Kauniaisten kansalaisopistossa (Pohjoine Suotie 5 A) www.kauniainen.fi/kansalaisopisto 13. - 14.3. sekä 17. - 18.4.2010, klo 10.00 - 15.00. TERVETULOA

Rauhaisaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2010

Kuukauden ikebana-asetelma - Geisha

Materiaalit: Paperi, omenapuun oksa ja vihreä lehti

Kauniaisten kansalaisopiston syksyn viimeisenä kurssiviikonloppuna tehtiin pääasiassa juhla-asetelmia. Viikonloppu huipentui sunnuntaina yhteistyönä tehtyyn toista metriä korkeaan kadomatsuun (japanilainen uuden vuoden koriste), joka pystytettiin opiston sisääntuloeteiseen.

Näiden töiden lisäksi annoin oppilailleni yllätystehtävän ja sitä varten jokainen sai Gloria-lehden. Lehteä tai sivuja tuli käyttää asetelman päämateriaalina muita rajoitteita ei ollut.

Sunnuntaina nähtiinkin monta tapaa käyttää paperia. Gloria oli revitty, leikelty, taiteltu vekattu ja rytätty, haettu värisävyjä ja kuvia sekä muotoja. Toiset käyttivät lehteä kokonaisena, maljakkona. Kaikista tuli mielenkiintoisia ikebana-asetelmia, jotka antoivat lehdelle uuden elämän.

Kuvan demoasetelmaani varten revin lehdestä tummia sinisiä ja vihreitä sivuja sekä heleän lilasävyisen sivun. Laskostin sivut ja taitoin ne viuhkaksi. Kokosin viuhkat omenapuun oksaan rykelmäksi, joka näyttää kimonolta kaikkine kerroksineen ja laskoksineen. Lisänä on muutama vihreä pitkulainen lehti ja geisha on valmis illan esitykseen.

Paju - yanagi

Paju - yanagi marraskuun kasvi kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla ja salix-lajeja on noin 450 erilaista. Pajut ovat "uskottomia" ja voivat risteytyä helposti keskenään, joten tunnistaminen voi olla vaikeaakin. Paju voi olla puu, pensas tai varpu ja sen koko voi vaihdella 10 senttimetristä 20 metriin, joskin suurin osa on 1-5 metrisiä.

halava, salava, piilipaju,

valkopaju, kapealehtipaju,

lettopaju, koripaju,

riippapaju, kujapaju,

verkkolehtipaju,

vaivaispaju, tunturipaju,

kiiltopaju, hopeapaju,

villapaju, outapaju,

jokipaju, virpapaju,

ahopaju, hanhenpaju,

kalvaspaju, talvikkipaju,

riippakelapaju, raita
napapaju, vannepaju,
korallipaju, kissapaju,
mesipaju, panapaju,

kääpiöpunanpaju,

riippapunapaju,

härmäpaju,

riippahuurrepaju

- suomaisia pajulajeja

asetelmakuva otettu marraskuun Sogetsu näyttelystä Tokiosta

Paju on erittäin käyttökelpoinen materiaali ikebana-asetelmissa monimuotoisuutensa vuoksi. Pajua voidaan taivuttaa, rullata, punoa, solmia, keriä ja olenpa nähnyt asetelman, jossa pajusta oli käytetty vain valkoiset pajunkissat. Yleensä oksat ovat joko lehdettömiä (riippapajun pieniä lehtiä lukuunottamatta) tai niissä on pajunkissat mukana.

Paju on vihreä;
kukat ovat punaisia.

Kukka ei ole punainen,

eikä paju vihreä

zen-lausuma

Bambun tie maljakoksi ja ikebana-asetelmaksi

Suomen sogetsu-ikebana järjesti jäsenilleen sunnuntaina 11.10.2009 workshopin, jossa saattoi hyödyntää kesällä tehtyjä bambumaljakoita.

Osallistujia oli ohjeistettu käyttämään päämateriaalina angervon oksia/järviruokoa/siperian iiriksen lehtiä ja/ tai humalaa. Demo asetelmaani varten olin valinnut norjanangervon oksan. Maljakkoni vaati taipuisan oksan, joka lähtee maljakon takaa ja kiertyy kahden aukon kautta maljakon läpi. Taakse lisäsin ruskan värjäämiä pionin lehtiä sekä auringon pilkahduksena keltaisen ruusun.

Workshopista voit lukea Sogetsun sivuilta osoitteesta www.sogetsuikebanafinland.net/45
ja kuvat kuva-albumista osoitteessa www.sogetsuikebanafinland.net/albumi/2009syksyworkshop/suikebanafinland.net/albumi/2009syksyworkshop/

Kesäisen bambuworkshopin innoittamana tein kaksi muutakin bambumaljakkoa. Mustan, josta voi korikiemuran väriä vaihtamalla/lisäämällä saada aina uuden maljakon. Toisessa Osmo Colorin vanhalla vihreällä maalatussa maljakossa lisänä on bambuliuskoja. Maljakot odottavat vielä asetelmiaan.

Bambuworkshopista voit lukea lisää osoitteessa www.sogetsuikebanafinland.net/41
ja kuvat löytyvät osoitteessa www.sogetsuikebanafinland.net/albumi/bambuworkshop2009/

Japaninvaahtera - momiji

Valkeat kastepisarat

kerääntyvät paljaina tulipunaisille

vaahteranlehdille,

ja katso, punaisia helmiä!

Ikkyu (Tyhjyyden muoto)

Japaninvaahtera - momiji on kukkakalenterin mukaan lokakuun kasvi. Japaninvaahtera (Acer palmatum) kasvaa nopeasti noin 5-15 m korkeaksi ja aikuisena sen muoto muistuttaa kärjellään seisovaa pyramidia. Japaninvaahteran elegantit lehdet ovat 5–10 cm leveitä ja jakautuvat 5–7 sormimaiseen liuskaan. Japaninvaahtera kasvaa luonnonvaraisena Japanissa, Koreassa, Taiwanilla ja Kiinan itäosissa. Japanissa vaahterasta on kehitetty yli 200 eri versiota. Syksyllä vaahteroiden väri vaihtelee verenpunaisesta oranssiin ja keltaiseen, mutta jotkut lajikkeet ovat punalehtisiä myös kesällä.

Syksyn väriloistoa seurataan Japanissa samoin kuin kirsikoiden kukintaa keväällä. Autumn Color Report 2009 Ruska alkaa Hokkaidon saarelta syyskuun puolivälissä ja päättyy Japanin eteläosiin joulukuun alussa. Momiji tarkoittaa itse asiassa syksyn väriloistoa ja koska syksyn värit syntyvät pääosin juuri vaahterasta kutsutaan puuta yleisesti moijiksi kun Japanin vaahteran oikea nimi on kaede. Tokiossa vaahteran ruskavärejä voi ihailla mm. Koishikawa Korakuen tai Rikugien puutarhoisssa marraskuun loppupuolelta alkaen. Kioton alueella marraskuun puolivälin jälkeen Arashiyaman vuorialueella vaahterat ovat näkemisen arvoisia. (Kuvissa Naran vaahteroita)

Ikebana-asetelmissa käytetään vaahteran keltaisia kukkaoksia ja vihreitä oksia mutta useimmin käytetyt syksyn ruskaoksat ovat efektiivisempiä. Japaninvaahtera on myös suosittu bonsai-puuna.

Tässä kotoisat syksyn vaahterat ovat saaneet uuden elämän
"irokeesi"-pöytäkoristeena ja "aurinko"-kranssina

Kuukauden ikebana - Auringonkukka

Materiaalit: Auringonkukan kukka- ja nuppuoksia
Maljakko: Matala aaltovaasi

Krysanteemi - kiku

Vuosi vuodelta muistamme krysanteemit
ja nekin meidät. - Shiki

Syyskuun kukka krysanteemi – Kiku - on japanilaisten kansalliskukka. Euroopassa se on ollut suosittu leikkokukka 1700-luvulta asti. Krysanteemi lajikkeita löytyy yli 800.

Jos sakura (kirsikan kukka) on runollisessa mielessä japanilaisten sielu, niin krysanteemi symboloi japanilaisten luonnetta, joka on hiljainen ja vahva mutta samalla myös arvokas/ylevä. Krysanteemi liitetään myös kuolemattomuuteen ja keisariin ja kuusitoista-lehtinen krysanteemi onkin keisarillisen perheen symboli ja sen käyttö muihin tarkoituksiin on kielletty.

Heian kaudella jalosukuiset naiset imeyttivät krysanteemin tuoksun pumpulitukkoon ja saivat näin käyttöönsä vienon parfyymin. Japanissa ruoanlaitossa käytetään erityisesti pientä keltaista krysanteemia mm. tempurassa ja kuuman saken lisukkeena. Kiinassa valkoisista ja keltaisista kukista valmistetaan teetä.

Vähäiseen nuppuun

kätkeytyy krysanteemin

suuri salaisuus. - Bashó

Krysanteemin kukkaa on käytetty paljon aasialaisessa maalaustaiteessa ja erilaisissa koristeluissa ja kirjailuissa.

Väreistä väsyin;

siksi riemuiten palaan

tuon valkoisen luo. - Isshó

Ikebana-kurssit

Kuvassa asetelmani keväisestä Sogetsun näyttelystä

"maljakkona" ruostunut rautalankakerä ja kukkana kalla

Kauniaisten kansalaisopistossa alkavat vetämäni perinteiset ikebana-viikonloput 26. - 27. syyskuuta ja 21. - 22. marraskuuta, klo 10.00 - 15.00

Kurssi on tarkoitettu sekä vasta-alkajille että jo pidemmälle ehtineille.

Viikonlopun aikana perehdytään japanilaiseen kukkienasettelu-taiteeseen Sogetsu-koulukunnan oppikirjojen mukaan ja tehdään ennakkoluulottomia syksyisiä asetelmia yksilö- ja ryhmätöinä. Kuvia viime kevään aikana kurssilla tehdyistä töistä löydät huhtikuun kohdalta "Värikästä kevään odotusta" -blogista

Kurssin tavoitteena on perusteiden lisäksi oppia käyttämään omaa luovuutta, etsiä kauneutta /eettisiä elämyksiä ja kehittää värisilmää ja muotokieltä.

Mukaan voi varata ensimmäiselle kerralle tasapohjaisen laakean vadin, kukkasiilin ja oksasakset lisäksi mm. koristepensaiden oksia, isokokoisia lehtiä (esim. vuorenkilpi) ja leikkokukkia.

Asetelmia syntyy noin 2-3 /päivä. Mikäli sinulta ei löydy noita lueteltuja tarvikkeita, se ei ole suinkaan este sillä minulta löytyy ylimääräisiä tarvikkeita, varsinkin jos ilmoitat siitä etukäteen. (elizabeth.asikainen(at)luukku.com)

Kurssiohjelma:
www.hellewi.fi/kauniainen/opinto-ohjelma/index.htm / muut taide- ja taitoaineet

Kurssipaikka:
Kauniaisten Kansalaisopiston toimitila Petra, Pohjoinen Suotie 5 A, Kauniainen

Ilmoittautuminen:
www.kauniainen.fi/palvelut_ja_lomakkeet/koulutus_ja_opiskelu/kansalaisopisto/ilmoittautuminen

Taiteiden yö

Taiteiden yö -tapahtumaan Helsingin Talvipuutarhaan osallistui myös Helsinki Chapter of Ikebana International ry töillään. Näyttely oli pystyssä 21. - 23.8.2009.

Kuva 1. Maljakkona olen käyttänyt isoa bambuista "teevispilää" ja materiaaleina palmun lehvää valkoisen kukan kera.

Kuva 2. Maljakkona käytin Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmäläisten valmistamaa maljakkoa sekä puutarhan omia tuotteita kaktusta ja kannaa.

Kuukauden ikebana: Syksyn satoa

Materiaalit: Lapin mänty, mustikka

Maljakko: Aalto-vaasi

Elokuun ikebana on tällä kertaa luojan luoma luonnon muovaama mänty. Suomen Lapissa kuvatut männyt ovat mielestäni hyvin "ikebanamaisia".

Männyn on kerrottu syntyneen Jeesuksen verestä, Maarian maidosta. Perinteessä honkaa pidetään hyvänä puuna ja haltijana hongatarta. Hongatar on ollut myös hongistossa syntyneen karhun kasvattaja. Karhun jälkiä nähtiin myös näillä kuvausretkillä Lapin kairassa.

Kuukauden ikebana: Vesi

Maljakko: 2 lasivaasia

Materiaalit: Ulpukan varsia ja nuppu ja vesi

Heinäkuun asetelmana on vesiasetelma (Sogetsun oppikirja 4/12). Ison kirkkaan maljakon sisässä on lila vaasi. Molemmissa vaaseissa on vettä ja kasvimateriaalina on käytetty ulpukan varsia. Vesi toistaa, heijastaa ja suurentaa linjoja ja on siksikin haasteellinen elementti. Asetelmaan on pyritty tuomaan kesäinen ja raikas tunnelma, joka tekijälläkin oli virkistävän uintiretken jälkeen.

Puutarhan kuninkaalliset

Puutarhani kuninkaiksi ja kuningattariksi voisi nimittää kesäkuun kukan pionin lisäksi iirikset ja unikot.

Kuvien iirikset ovat kotoisin Firenzestä joka vuotisilta iirisfestivaaleilta




Kuvissa siperianiiris ja keijuiiris

Iirikset ihastuttavat monimuotoisuudellaan, unikot ovat sekä herkkiä että voimakkaita samanaikaisesti. Pionit puolestaan huumaavat tuoksullaan ja siroudellaan huolimatta kukkien suuresta koosta. Nämä kuninkaalliset ovat inspiroineet valokuvaamaan kukintoja.

Pioni - botan

Japanilaisen kukkakalenterin mukaan kesäkuu on pionin kuukausi mutta meillä tai ainakin minun puutarhassani pionin kukinta ajoittuu heinäkuulle lukuunottamatta kuvan 1 puupionia, joka kukki jo kesäkuussa. Muut kuvien pionit ovat juuri nyt kauneimmillaan ja huumaavimmillaan.

Pioni on saanut nimensä Kreikkalaisten jumalien lääkärin Paionin mukaan. Zeus muutti Paionin pioniksi pelastaakseen hänet. Pionia onkin alun alkaen käytetty nimenomaan lääketieteellisiin tarkoituksiin, esim. juurista on valmistettu lääkettä kouristusten hoitoon jne.

Japanissa ennen Meiji kautta buddhalaiset eivät voineet käyttää nelijalkaisten eläinten lihasta puhuttaessa eläimen omaa nimeä, joten villisian viipaloitua lihaa kutsuttiin botaniksi eli pioniksi ja esim. sakura puolestaan tarkoitti hevosen lihaa. Usein edelleenkin villisian lihasta puhuttaessa käytetään botan nimeä.



Paeonia suffruticosa, puupionia kutsutaan Japanissa “Kukkien kuninkaaksi” ja jalopionia Paeonia lactifloraa ”Kukkien pääministeriksi”.

Kiina ja pioni

Kiinassa eli vuosina 626–705 Wu Zetian, joka on valtakunnan ainoa keisarina ollut nainen; hän oli tullut 12-vuotiaana hoviin viidennen arvoasteen jalkavaimoksi. Hallitsijana hän oli hyvä, mutta paremmin kuitenkin muistetaan hänen huikentelevaisuutensa.
Eräänä lumisena talvipäivänä Wu Zetian sai päähänsä antaa määräyksen, että kaikki kukat ovat täydessä kukoistuksessa. Pioni ei totellut ja sai keisarin vihat päälleen. Se karkotettiin hovista. Se joutui Luoyangiin (nykyisin siellä kasvaa yli miljoona pionia), jossa se onnekseen viihtyi erinomaisesti. Siellä se kasvoi kauneimpaan kukoistukseensa, ja siitä tuli Kiinan kansalliskukka (aina vuoteen 1929) ja keisarin kukka ja rikkauden ja kunnian vertauskuva.

http://homepage3.nifty.com/plantsandjapan/page032.html

Kuukauden ikebana: Pyhä Puu

Materiaalit: Pihlaja ja kalla

Maljakko: Keraamiset korkeat (nageire) maljakot

Poikkeuksellisesti kuukauden ikebana onkin 4 eri asetelmaa, joissa materiaalit kuitenkin ovat samoja: pihlajan "pyhän puun" oksa kukkanupulla ja kukkana kalla. Yhtä lukuunottamatta (kuva 2) pihlajan oksa on sama oksa; maljakko ja käyttötapa on vain muuttunut.

Kuvassa Sogetsun vino asetelma 3. variaatiosta korkeassa maljakossa

Eurooppalaisessa kansanperinteessä pihlajalla on vankka asema pahalta taikuudelta suojelevana kasvina. Monissa tarinoissa velhojen taikasauvoja valmistetaan pihlajasta ja matkoille on varustauduttu pihlajasta veistetyillä piiskoilla ja kepeillä.

Pihlaja on Kalevelassa, Ukko ylijumalan oletetun vaimon, maanjumalattaren Raunin puu. Suomalaiset ovat pitäneet pihlajaa sekä pyhänä että paholaisen puuna. Pihlaja on myös ensimmäinen puu, joka tulee istuttaa uudisrakennuksen piha-alueelle onnea tuomaan ja estämään mahdollisten vesisuonten haitallinen heijastus. Siksi pihlajaa voidaan käyttää varpuna, katsottaessa talon kaivon paikka. Kalevalassa pihlajasta ennustettiin hyvät vuodet, naimaonni ja tulevat sodat.

Pihlajaa on pidetty harkitsevaisuuden ja järkevyyden vertauskuvana ja se on Pohjois-Savon maakuntakasvi, joko sen takia tai siitä huolimatta.

Puulajit suomalaisessa kansanperinteessä:
"Koivupuu Jumalan luoma,
kuusipuu Jumalan luoma,
mäntypuu Jumalan luoma,
kaikki puut Jumalan luomat.
Pihlaja pirun tekemä,
haapa Hiien huoripoika,
leppä lemmeksen tekemä.
Jos lehtipuu pahan tekköö,
Havupuu parantelee;
Jos havupuu pahan tekköö,
Lehtipuu parantelevi;
Jos tyvipuol pahan tekköi,
Niin latvapuol parantelee;
Jos latvapuol pahan tekköi,
Niin tyvipuol parantelee."

(Suomen kansan vanhat runot VIII, 3:365.)

Lisätietoja pihlajasta mm. osoitteesta www.puuproffa.fi/arkisto/pihlaja.php