Kuukauden ikebana-asetelma - MUSTAKAUNEUS

Materiaalit: Sumi, vihertyvä norjan angervo ja ruusu

Maljakko: puinen musta laakea vati ja viininpunainen sake-kuppi

SUMI - HIILI

Sumi on sekä toiminnallisuutensa että koristeellisuutensa takia noussut suosituksi materiaaliksi tämän päivän Japanissa. Puuhiilen käyttötavat laajenevat kehittyvien teknologioiden myötä.

Kiinasta puuhiilen käyttö raudan sulattajana ja talojen lämmitysmateriaalina levisi Nara -kaudella (710 - 794) Japaniin. Muromachi -kaudella (1336 - 1573) buddhisti munkki Kukai (Kobo Daishi) käytti puuhiiltä teeveden keittoon ja sen jälkeen puuhiilelle käyttötapoja on tullut lukuisia. Eri puulajeista "polttamalla" eri lämpötiloissa saadaan erilaisia hiililaatuja eri käyttötarkoituksiin. Sumia on palvottu kunnianosoituksena tulisija jumalalle Hestialle.

Japanin maaperästä 65 % on metsiä, joten Japani on suurimpia puuhiilen tuottajia ja Japani on myös edelläkävijä puuhiilen käyttötapojen kehittäjänä.

Puuhiiltä käytetään perinteisten käyttötapojen, energialähteen ja polttoaineen, lisäksi mm:

* ilman ja veden raikastamiseen

* shampoossa, saippuassa ja erilaisissa terveystuotteissa

* mineraalina pehmentämään juomia

* kasvualustana

* tarve- ja designesineissä (lautasliinarenkaat, puikkojen pidikkeet, hedelmäkorit ym.)

hiilen laatuluokituksia:

1. bincho-tan (valkoinen hiili)

2. cha-sumi (musta hiili) teeseremoniakäyttöön
3. kiku-zumi (krysanteemi hiili)

4. bincho-tan (ubamegashi-tammi) tuottaa vähän savua ja siksi mm. ravintolakäytössä

lähde: Kateigho -julkaisu 2004

Vuoden vaihteen aika Japanissa

Kuvassa Kadomatsu, joka on rakennettu Kauniaisten kansalaisopiston ikebana-kurssilla marraskuussa 2009.

Japanissa perinteisesti uuden vuoden valmistelut alkavat jo 13. joulukuuta. Tuona päivänä yang, maskuliininen, positiivinen ilmapiiri on huipussaan. Perheet siivoavat kotinsa, heittävät vuoden aikana kertyneet turhat tavarat pois ja tekevät erilaisia korjauksia kotonaan. Tähän siivoukseen ottavat osaa kaikki perheenjäsenet myös miehet. Jos 13.12 kuitenkin osuu keskelle viikkoa, siivotaan vain kotialttari ja muu siivous siirretään viikonloppuun. Siivouksen jälkeen juodaan seremoniallinen sake. 13. päivänä maksetaan velat ja suoritetaan muutkin rästiin jääneet velvollisuudet.

13. joulukuuta perheen pää katkaisee männyn oksan kadomatsua varten. Kadomatsu rakennetaan männystä ja bambusta (molemmat onnen symboleita) ja se asetetaan oven/portin pieleen tai eteiseen. Kadomatsun koko ei ole tärkeä vaan, että se on paikoillaan, jotta uuden vuoden henki toshigami voi laskeutua paperista taiteltuja portaita tuomaan terveyttä ja hyvinvointia.

21. tai 22. joulukuuta, joka on vuoden lyhin päivä syödään punaisia papuja. Kylpyveteen lisätään tuona päivänä sitruunamehua. (Sitruunat alkavat kypsyä Japanissa marraskuussa.) Sitruuna auttaa pitämään kylmän poissa.

Talven kukkia ovat narsissit leudon tuulen ansiosta. Zuisenji temppelin puutarha Kamakurassa on parhaiten tunnettu narsesseistaan. Myös talvella kukkiva kamelia (yabutsubaki ja yukisubaki) tuo väriä talviseen puutarhaan (kameliat kuvattu Tokiossa ja Kiotossa).

Riisikakut mochi kuuluvat myös uuden vuoden aikaan. Jos ne valmistetaan kotona, ne tehdään joko 25 tai 26. joulukuuta.

H-hetki alkaa uuden vuoden aattona noin tuntia ennen keskiyötä. Buddhalaistemppeleissä soitetaan kelloja 108 kertaa karkottamaan 108 pahaa henkeä pois. 107 lyöntiä rauhoittaa ja 108. siirtää meidät uuteen vuoteen. Kelloja pitäisi soittaa 108 kertaa joka päivä mutta on sovittu että muina paitsi uuden vuoden yönä niitä soitetaan 18 kertaa. Perheet saattavat ottaa uutta vuotta vastaan temppeleissä josta tulessaan kotiin he tuovat mukanaan pyhän kekäleen vuoden ensimmäistä teen keittoa varten.

Vuoden ensimmäinen päivä on perheen päivä ja silloin jaetaan perheissä lahjoja. Perheet vierailevat temppelissä ja pelaavat uuden vuoden pelejä. Illalla nukkumaan mennessä tyynyn alle laitetaan kuva takara-bunesta, jossa hyvän tulevaisuuden seitsemän jumalaa purjehtii.

Vuoden 2. ja 3. päivä on vierailuja varten. Neljäntenä päivää aloitetaan symbolisesti työt, joka tarkoittaa että työpaikalla vieraillaan kimonossa teen juonnissa ja tehdään esimerkiksi vuoden ensimmäiset kalligrafiat.

Vuoden seitsemäntenä päivänä syödään kupillinen riisiä, johon on sekoitettu seitsemän erilaista kevään yrttiä karkottamaan kylmää ja erialisia sairauksia. Nykyään yrtit on ostettava mutta aiemmin, kun käytettiin vanhaa ajanlaskua, päivä osui helmi-maaliskuulle ja yrttejä oli saatavana suoraan luonnosta.

Tähän rituaaliin ja polttamalla kadomatsu ja muut koristeet loppuvat juhlat ja arki alkaa.

lähde: A Japanese Touch for the Seasons, K. Ekiguchi ja R. S. MacCreery

Kuukauden ikebana-asetelma: X-mas

Materiaalit: Pallokrysanteemin kuivunut sprayattu ranka, harsokukkaa ja vihreä lehti sekä tehovärinä vielä pari washipaperi-arkkia.

Asetelma oli Kauniaisten ikebana-kursilla suoraan mustalle alustalle tehty demo-asetelma. Lisäksi vaatimuksena oli, että asetelmaa katsotaan myös ylhäältä päin (ks alakuva).

Kurssit jatkuvat taas keväällä Kauniaisten kansalaisopistossa (Pohjoine Suotie 5 A) www.kauniainen.fi/kansalaisopisto 13. - 14.3. sekä 17. - 18.4.2010, klo 10.00 - 15.00. TERVETULOA

Rauhaisaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2010

Kuukauden ikebana-asetelma - Geisha

Materiaalit: Paperi, omenapuun oksa ja vihreä lehti

Kauniaisten kansalaisopiston syksyn viimeisenä kurssiviikonloppuna tehtiin pääasiassa juhla-asetelmia. Viikonloppu huipentui sunnuntaina yhteistyönä tehtyyn toista metriä korkeaan kadomatsuun (japanilainen uuden vuoden koriste), joka pystytettiin opiston sisääntuloeteiseen.

Näiden töiden lisäksi annoin oppilailleni yllätystehtävän ja sitä varten jokainen sai Gloria-lehden. Lehteä tai sivuja tuli käyttää asetelman päämateriaalina muita rajoitteita ei ollut.

Sunnuntaina nähtiinkin monta tapaa käyttää paperia. Gloria oli revitty, leikelty, taiteltu vekattu ja rytätty, haettu värisävyjä ja kuvia sekä muotoja. Toiset käyttivät lehteä kokonaisena, maljakkona. Kaikista tuli mielenkiintoisia ikebana-asetelmia, jotka antoivat lehdelle uuden elämän.

Kuvan demoasetelmaani varten revin lehdestä tummia sinisiä ja vihreitä sivuja sekä heleän lilasävyisen sivun. Laskostin sivut ja taitoin ne viuhkaksi. Kokosin viuhkat omenapuun oksaan rykelmäksi, joka näyttää kimonolta kaikkine kerroksineen ja laskoksineen. Lisänä on muutama vihreä pitkulainen lehti ja geisha on valmis illan esitykseen.

Paju - yanagi

Paju - yanagi marraskuun kasvi kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla ja salix-lajeja on noin 450 erilaista. Pajut ovat "uskottomia" ja voivat risteytyä helposti keskenään, joten tunnistaminen voi olla vaikeaakin. Paju voi olla puu, pensas tai varpu ja sen koko voi vaihdella 10 senttimetristä 20 metriin, joskin suurin osa on 1-5 metrisiä.

halava, salava, piilipaju,

valkopaju, kapealehtipaju,

lettopaju, koripaju,

riippapaju, kujapaju,

verkkolehtipaju,

vaivaispaju, tunturipaju,

kiiltopaju, hopeapaju,

villapaju, outapaju,

jokipaju, virpapaju,

ahopaju, hanhenpaju,

kalvaspaju, talvikkipaju,

riippakelapaju, raita
napapaju, vannepaju,
korallipaju, kissapaju,
mesipaju, panapaju,

kääpiöpunanpaju,

riippapunapaju,

härmäpaju,

riippahuurrepaju

- suomaisia pajulajeja

asetelmakuva otettu marraskuun Sogetsu näyttelystä Tokiosta

Paju on erittäin käyttökelpoinen materiaali ikebana-asetelmissa monimuotoisuutensa vuoksi. Pajua voidaan taivuttaa, rullata, punoa, solmia, keriä ja olenpa nähnyt asetelman, jossa pajusta oli käytetty vain valkoiset pajunkissat. Yleensä oksat ovat joko lehdettömiä (riippapajun pieniä lehtiä lukuunottamatta) tai niissä on pajunkissat mukana.

Paju on vihreä;
kukat ovat punaisia.

Kukka ei ole punainen,

eikä paju vihreä

zen-lausuma

Bambun tie maljakoksi ja ikebana-asetelmaksi

Suomen sogetsu-ikebana järjesti jäsenilleen sunnuntaina 11.10.2009 workshopin, jossa saattoi hyödyntää kesällä tehtyjä bambumaljakoita.

Osallistujia oli ohjeistettu käyttämään päämateriaalina angervon oksia/järviruokoa/siperian iiriksen lehtiä ja/ tai humalaa. Demo asetelmaani varten olin valinnut norjanangervon oksan. Maljakkoni vaati taipuisan oksan, joka lähtee maljakon takaa ja kiertyy kahden aukon kautta maljakon läpi. Taakse lisäsin ruskan värjäämiä pionin lehtiä sekä auringon pilkahduksena keltaisen ruusun.

Workshopista voit lukea Sogetsun sivuilta osoitteesta www.sogetsuikebanafinland.net/45
ja kuvat kuva-albumista osoitteessa www.sogetsuikebanafinland.net/albumi/2009syksyworkshop/suikebanafinland.net/albumi/2009syksyworkshop/

Kesäisen bambuworkshopin innoittamana tein kaksi muutakin bambumaljakkoa. Mustan, josta voi korikiemuran väriä vaihtamalla/lisäämällä saada aina uuden maljakon. Toisessa Osmo Colorin vanhalla vihreällä maalatussa maljakossa lisänä on bambuliuskoja. Maljakot odottavat vielä asetelmiaan.

Bambuworkshopista voit lukea lisää osoitteessa www.sogetsuikebanafinland.net/41
ja kuvat löytyvät osoitteessa www.sogetsuikebanafinland.net/albumi/bambuworkshop2009/

Japaninvaahtera - momiji

Valkeat kastepisarat

kerääntyvät paljaina tulipunaisille

vaahteranlehdille,

ja katso, punaisia helmiä!

Ikkyu (Tyhjyyden muoto)

Japaninvaahtera - momiji on kukkakalenterin mukaan lokakuun kasvi. Japaninvaahtera (Acer palmatum) kasvaa nopeasti noin 5-15 m korkeaksi ja aikuisena sen muoto muistuttaa kärjellään seisovaa pyramidia. Japaninvaahteran elegantit lehdet ovat 5–10 cm leveitä ja jakautuvat 5–7 sormimaiseen liuskaan. Japaninvaahtera kasvaa luonnonvaraisena Japanissa, Koreassa, Taiwanilla ja Kiinan itäosissa. Japanissa vaahterasta on kehitetty yli 200 eri versiota. Syksyllä vaahteroiden väri vaihtelee verenpunaisesta oranssiin ja keltaiseen, mutta jotkut lajikkeet ovat punalehtisiä myös kesällä.

Syksyn väriloistoa seurataan Japanissa samoin kuin kirsikoiden kukintaa keväällä. Autumn Color Report 2009 Ruska alkaa Hokkaidon saarelta syyskuun puolivälissä ja päättyy Japanin eteläosiin joulukuun alussa. Momiji tarkoittaa itse asiassa syksyn väriloistoa ja koska syksyn värit syntyvät pääosin juuri vaahterasta kutsutaan puuta yleisesti moijiksi kun Japanin vaahteran oikea nimi on kaede. Tokiossa vaahteran ruskavärejä voi ihailla mm. Koishikawa Korakuen tai Rikugien puutarhoisssa marraskuun loppupuolelta alkaen. Kioton alueella marraskuun puolivälin jälkeen Arashiyaman vuorialueella vaahterat ovat näkemisen arvoisia. (Kuvissa Naran vaahteroita)

Ikebana-asetelmissa käytetään vaahteran keltaisia kukkaoksia ja vihreitä oksia mutta useimmin käytetyt syksyn ruskaoksat ovat efektiivisempiä. Japaninvaahtera on myös suosittu bonsai-puuna.

Tässä kotoisat syksyn vaahterat ovat saaneet uuden elämän
"irokeesi"-pöytäkoristeena ja "aurinko"-kranssina