Riippuvat sillat

Riippuvat sillat eli kertomus siitä kuinka ikebana-asetelma voi saada alkunsa.

Kauniaisten ikebana-kurssilla 2008 keväällä teimme oppilaideni kanssa asetelman opiston kevätnäyttelyyn. Asetelman paikka valittiin osittain pakon sanelemana, sillä kevätnäyttelyssä eri ryhmät (tiffany, keramiikka, käsityö, maalaus ym) valtaavat opiston tilat ja ikebana asetelmille on todella vaikea löytää sopivaa asetelman saatikka asetelmien vaatimaa tilaa. Tuona keväänä inspiroiduin kerrosten välisestä kuilusta ja arvelin, että sitä ei muut ryhmät tule tarvitsemaan. Niinpä aloinkin kehitellä erilaisia vaihtoehtoja aukon käytölle. Tunnilla aukon ylittävä asetelma sai hyväksynnän ja asetelman jatkokehittely alkoi.

Koska asetelma tulisi rakentumaan aukon ylle, suunnittelussa tuli huomioida, että asetelmaa katsotaan joka suunnalta ja kaiken lisäksi myös sekä alhaalta että ylhäältä. Kun asetelman paikka oli selvillä kuilun ylitykseen valittiin metalliverkko. Ilmapallot kuuluvat kevääseen ja koska niitä oli saatavilla, se oli luonnollinen valinta. Riikalla oli säästössä runsaasti edellissyksyn lyhtykoisoja, joten ne valittiin yksimielisesti asetelmaan väriä tuomaan. Loppu jätettiinkin herran huomaan. Asetelmaan tuli siten lueteltujen lisäksi peikonlehteä, vihreää korallikannukkaa ja oranssia kuitunauhaa oranssin ja vihreän värisille lyhtykoisoille alustaksi.

Toteutuksessa osa asensi verkkoa, osa huolehti ilmapalloista ja osa lyhtykoisoista. Kokonaisuus rakentui palapalalta ja pikkuhiljaa osista muodostui toimiva kokonaisuus.

Asetelman rakentaminen oli haastavaa monellakin tapaa. Yksi haaste oli aukon ylitys materiaalien kera ja toinen yhtä suuri ellei suurempikin oli se että asetelmaa katsottiin monesta eri tasosta ja vinkkelistä. Kokonaisuus oli kuitenkin erittäin onnistunut ja prosessi kaikkien mielestä mielenkiintoinen.

Syksyn 2009 Sogetsun näyttelyssä Tokiossa vallitsevana teemana oli nimenomaan riippuvat asetelmat. Viimeisimmässä Sogetsu-opettajien lehdessä Koka Fukushima (yksi Sogetsun mestariopettajista) kertoi oman näyttelyasetelmansa rakennusvaiheista ja ongelmista. Kirjoituksessa hän mainitsi, että tuo syksyn 2009 näyttely muistutti häntä siitä, että on olemassa paikkoja ikebana-asetelmille joita emme ole vielä huomanneetkaan. Sogetsun moton mukaan ikebanan voi rakentaa milloin tahansa, mihin tahansa ja mistä tahansa.

Keväällä 2008 oppilaani Kauniaisissa toteuttivat tämän teesin sanomaa ja siksi tämä kirjoitus ja nämä kuvat ovat juuri nyt paikallaan. Kurssit jatkuvat syksyllä (kts ed. blogikirjoitus). Tervetuloa mukaan